Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

sukuryhmäEuroopassa      Suomessa    
Apameini44 sukua119 lajia32 sukua63 lajiakorsiyökköset

 

Apameini - korsiyökköset I

 

Oxytripia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

34 - 53 mm
Oxytripia orbiculosa, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää syys- lokakuussa päivällä auringonpaisteessa
  • lähinnä meitä Slovakiassa ja Ukrainassa
  • karut puoliautiomaat
  • toukka kurjenmiekoilla (Iris)
 

Calamia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

36 - 40 mm
Calamia tridens, viheryökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Muita suomalaisia lajeja, joiden etusiivet vihreät ja takasiivet vaaleat

40 - 46 mm
Bena bicolorana, helovenhokas
kuuluu heimoon venhokkaat
   (Nolidae)
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • voidaan korkeintaan sekoittaa P. prasinanus -lajin toisen sukupolven naaraaseen
  • suurempi kuin P. prasinanus
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • koiraan tuntosarvissa lyhyet värekarvat
  • naaraan tuntosarvet ilman värekarvoja
34 - 40 mm
Pseudoips prasinanus, koivuvenhokas
kuuluu heimoon venhokkaat
   (Nolidae)
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • toisen sukupolven yksilöillä etusiipien pohjaväri tasaisemman vihreä ja poikkiviirut terävämpiä (alin yksilä), jolloin naaras muistuttaa lajia B. bicolorana
  • pienempi kuin B. bicolorana
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • koiraalla takasiivet ja ruumis kellertäviä, naaraalla valkoisia
  • molempien sukupuolten tuntosarvet samanlaiset, rihmamaiset
20 - 23 mm
Earias clorana, kääriäisvenhokas
kuuluu heimoon venhokkaat
   (Nolidae)
  • siipien väritys ja kuviottomuus tekee lajista helposti tunnistettavan, vertaa E. vernana
  • etusiiviltään muistuttaa kääriäislajia T. viridana, jolla taas takasiivet tummat
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • molempien sukupuolten tuntosarvet samanlaiset, rihmamaiset
  • huomioi koko
19 - 21 mm
Earias vernana, poppelivenhokas
kuuluu heimoon venhokkaat
   (Nolidae)
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • molempien sukupuolten tuntosarvet samanlaiset, rihmamaiset
  • huomioi koko
  • paikallinen, mutta harvinainen Liettuassa, Latviassa ja Etelä-Ruotsissa, Virosta tavattu kerran, 2002 Pärnun läheltä
 

Crypsedra -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

36 - 40 mm
Crypsedra gemmea, karveyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • suomalaisista lajeista muistuttaa eniten P. polymita'a
  • Polymixis -suvussa on muitakin hiukan samannäköisiä lajeja, mutta kaikilta puuttuu keskisarakkeen valkoinen keilatäplä
 
41 - 42 mm
Polymixis polymita, viherkallioyökkönen
kuuluu sukuryhmään mäkiyökköset
   (Noctuinae, Xylenini)
  • lentää vain etelärannikolla ja saaristossa (melko yleinen)
  • keskiruumiissa valkoisia juovia, vertaa C. gemmea
  • keskisarakkeen takareuna selvästi kapeampi kuin C. gemmea'lla
  • keskisarakkeessa ei valkoista keilatäplää
  • ulkosarake vaaleampi kuin C. gemmea'lla
  • koiraalla takasiivet valkoiset, ulkoreunasta tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat
 

Staurophora -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

36 - 41 mm
Staurophora celsia, jaspisyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Celaena -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

24 - 29 mm
Celaena haworthii, mustaluhtayökkönen
  • pienehkö koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • etusiivet tummanharmaat, mustahkot, mutta voivat olla myös ruskehtavat
  • loppukesän perhonen
  • Luperina -suvussa on samankokoisia lajeja, jotka muistuttavat etusiiviltään C. haworthii'ta
 
28 - 36 mm
Luperina dumerilii, ei Suomessa
  • etusiipien kuvioinnin kirjavuus vaihtelee melko paljon, samoin kuin C. haworthii'llakin, mutta Luperina -suvulla värisävy aina ruskehtava
  • Luperina -suvulla takasiivet kummallakin sukupuolella valkeahkot
     
  • Luperina dumerilii
    • lentää syys- marraskuussa
    • lähinnä meitä Keski-Saksassa
    • avoimet. kuivahkot ruohostot, joista puusto puuttuu tai on niukkaa
    • toukka ruohojen varsissa tai juuristossa
  • Luperina nickerlii
    • lentää elo- syyskuussa
    • lähinnä meitä Keski-Saksassa, Länsi-Puolassa
    • hiekkaiset, kuivahkot ruohostot, kalliot
    • toukka ruohojen tyviosissa
 

Helotropha -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

32 - 37 mm
Helotropha leucostigma, ruskoluhtayökkönen
  • lajilla on kaksi erinäköistä muotoa
  • kirjavan muodon kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
    (Euroopassa ei toista samannäköistä tummatakasiipistä lajia)
  • yksivärinen muoto on helpommin sekoitettavissa
    mutta jos tuntomerkkinä on lisäksi tasaisen harmaat takasiivet ilman keskipilkkua,
    niin Keski- ja Pohjois-Euroopasta ei löydy samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • suomalaisista lajeista muistuttaa väreiltään eniten lajia M. secalis
 
29 - 33 mm
Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen

  • väritykseltään ja kirjavuudeltaan erittäin vaihteleva laji
  • lajin ruskea, yksivärinen muoto muistuttaa hiukan H. leucostigma'n yksiväristä muotoa
  • etusiivet ei niin tasaisen ruskeat kuin H. leucostigma'lla
  • etusiipien ripset selvästi täplikkäät, vertaa H. leucostigma
  • takasiivissä selvästi vaalea ripsien tyvijuova, vertaa H. leucostigma
  • etusiipien muoto leveämpi ja pyöreämpi kuin H. leucostigma'lla
  • yleensä pienempi kuin H. leucostigma
 

Eremobia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

30 - 35 mm
Eremobia ochroleuca, okrayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • Suomessa tavatuista lajeista muistuttaa eniten H. irregularis'ta ja C. luteago'a
  • koko sama, värisävy sama (harvinainen värisävy suomalaisessa perhosessa) ja vaikka kuviointi erilaista, niin jotakin samankaltaisuutta lajeissa on
 
29 - 32 mm
Hadena irregularis, raunikkiyökkönen
kuuluu sukuryhmään tarhayökköset
   (Noctuinae, Hadenini)
  • äärimmäisen harvinainen etelästä tullut vierailija kuten E. ochroleuca'kin
  • selvät tummat poikkiviirut
  • vakinaisena Ruotsin Itämeren saarilla ja Latviassa
  • toukka elää kangasraunikilla
33 - 36 mm
Conisania luteago, sirkkuyökkönen
kuuluu sukuryhmään tarhayökköset
   (Noctuinae, Hadenini)
  • harvinainen etelärannikon ja saariston laji
  • saatiin ensimmäisen kerran Suomesta 1996
  • lajilla voi olla pysyvä kotimainen kanta
  • toukka elää ailakeilla ja kohokeilla
 

Gortyna -suku

Euroopassa 6 lajia, joista yksi tavattu Suomesta

33 - 38 mm
Gortyna flavago, takiaisyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista aivan samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • suomalaisista yökkösistä muistuttaa väreiltään eniten D. oo'ta
  • tummat varjostukset erilaiset kuin D. oo'lla
 
32 - 36 mm
Dicycla oo, rengasyökkönen
kuuluu sukuryhmään mäkiyökköset
   (Noctuinae, Xylenini)
  • Suomessa äärimmäisen harvinainen
  • siipien kirjailu ja väritys (varjostukset) tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
50 - 63 mm
Gortyna borelii, ei Suomessa
  • kuvioinniltaan kuin G. flavago
  • etusiipien pohjaväri tummempi
  • yökköstäplät valkoreunaisia
  • reilusti isompi kuin G. flavago
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää syys- lokakuussa
  • lähinnä meitä Pohjois-Saksassa, paikoittaisena Slovakiassa ja Ukrainassa
  • usein kalkki- ja suolakkoalueilla
  • toukka putkikasveilla (Peucedanum), isona juuristossa
Euroopassa vielä neljä Gortyna -lajia:
  • Gortyna xanthenes Espanja, Ranska, Italia
  • Gortyna franciscae Sardinia
  • Gortyna moesiaca Kreikka, Romania, Bulgaria
  • Gortyna puengeleri Espanja, Italia
 

Cervyna -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

34 - 53 mm
Cervyna cervago, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja värisävyt tekevät lajista helposti tunnistettavan
  • keskisarakkeen tummuus vaihtelee ja se voi olla melkein yhtä vaalea kuin tyvi- ja ulkosarake
  • muistuttaa Hydraecia -lajeja, mutta etusiipien värisävy ja takasiivet erilaiset
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat takasiipiä lukuunottamatta samanvärisiä
  • koiraalla takasiivet puhtaan valkoiset, naaraalla varsinkin ulkoreunasta tummemmat, jonka lisäksi kaarijuova hiukan näkyvissä
  • lentää syys- lokakuussa
  • lähinnä meitä Venäjällä, Moskovan itäpuolella
  • kuivat, kivikkoiset ruohostot, stepit
  • toukan ravintokasvi tuntematon
 

Hydraecia -suku

Euroopassa 6 lajia, joista neljä tavattu Suomesta

30 - 44 mm
Hydraecia micacea, varsiyökkönen
  • etusiipien pohjaväri vaihtelee vaalean ruskeasta punertavanruskeaan tai harmaaseen
  • kuviointien jyrkkyys vaihtelee
  • etusiiven keskisarakkeen varjo ulottuu yleensä läpi koko sarakkeen, vertaa H. nordstroemi
  • sisempi poikkiviiru tulee siiven takareunaan kohtisuorempaa kuin H. ultima'lla
  • ulompi poikkiviiru kääntyy siiven etureunassa tyveä kohti selvästi ennen kärkitäplää, vertaa H. ultima
  • takasiivet hiukan läikikkäästi tummat, kaarijuova selvä, kaartuva, vertaa H. ultima ja H. nordstroemi
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 38 mm
Hydraecia ultima, hierakkayökkönen
  • etusiipien pohjaväri vaihtelee ruskeasta harmahtavaan ja siinä on tavallisesti violettiin vivahtava sävy
  • yksivärisempi kuin H. micacea tai H. nordstroemi
  • sisempi poikkiviiru tulee siiven takareunaan viistommin kuin H. micacea'lla tai H. nordstroemi'lla
  • sisempi poikkiviiru tekee keskivaiheilla isomman mutkan ulospäin kuin H. micacea'lla tai H. nordstroemi'lla
  • ulompi poikkiviiru kääntyy siiven etureunassa tyveä kohti juuri ennen kärkitäplää, vertaa H. micacea ja H. nordstroemi
  • ulompi poikkiviiru hiukan viistompi kuin sisarlajeilla
  • takasiivet selvästi vaaleammat, kaarijuova suorempi kuin H. micacea'lla
  • takasiiven keskipilkku puuttuu, vertaa H. micacea
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 35 mm
Hydraecia nordstroemi, laukkayökkönen
  • etusiipien pohjaväri useimmiten vaaleampi kuin sisarlajeilla, kellertävänruskeasta punertavanruskeaan
  • etusiiven keskisarakkeen varjo ei ulotu läpi koko sarakkeen, vertaa H. micacea
  • sisempi poikkiviiru tulee siiven takareunaan kohtisuorempaa kuin H. ultima'lla
  • ulompi poikkiviiru kääntyy siiven etureunassa tyveä kohti selvästi ennen kärkitäplää, vertaa H. ultima
  • takasiiven pohjaväri melko tasainen, hiukan rusehtava (ei valkeahko), vertaa H. micacea ja H. ultima
  • takasiiven keskipilkku puuttuu, vertaa H. micacea
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
43 - 45 mm
Hydraecia petasitis, ruttojuuriyökkönen
  • etusiipien pohjaväri harmaanruskea
  • tummempi ja tasavärisempi kuin sisarlajeilla
  • normaalisti isompi kuin sisarlajit
  • etusiiven kärjessä valkoisia täpliä, vertaa sisarlajit
  • ulompi poikkiviiru tekee loivan mutkan tyveä kohti siiven puolivälissä, vertaa sisarlajit
  • takasiivet tasaisesti tummat, kaarijuova heikko
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa vielä kaksi Hydraecia -lajia:
  • Hydraecia mongoliensis Etelä-Ural
  • Hydraecia osseola Itä-Ukraina
 
Alapuolivertailuja Hydraecia micacea - Hydraecia petasitis
  • H. micacea:
    • takasiiven keskitäplä ja kaarijuova selviä
    • etusiiven varjo peittää yleensä leveälti koko keskisarakkeen ja usein myös osan tyvisaraketta
    • siivissä aaltoileva ripsien tyvijuova
  • H. ultima:
    • selvästi suvun vaalein
    • takasiiven keskitäplä puuttuu tai näkyy pienenä pisteenä
    • takasiiven kaarijuova näkyy heikosti
    • ripsien tyvijuova näkyy heikosti
  • H. nordstroemi:
    • etusiiven varjo levinnyt kapealti keskisarakkeen yli
    • takasiiven keskitäplä puuttuu, mutta kaarijuova selvä
    • siivissä (varsinkin takasiivestä) ei erotu kunnolla ripsien tyvijuovaa
    • etusiiven ulompi poikkiviiru kauempana siiven ulkoreunasta kuin sisarlajeilla
    • etusiiven ulompi poikkiviiru takaosastaan mutkaisempi kuin sisarlajeilla
      (taipuu jopa ulospäin siiven takareunassa)
  • H. petasitis:
    • selvästi suvun kehnäisin
    • takasiiven kaarijuova leveä, ei niin terävä kuin sisarlajeilla
    • siivissä aaltoileva ripsien tyvijuova
    • etusiiven ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru suunnilleen yhtä voimakkaita
    • etusiiven valkoiset etureunatäplät näkyvät alapuolellakin
 
Lämsävertailuja Hydraecia micacea - Hydraecia nordstroemi
koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty sivuille


  • H. micacea:
    • lämsän kärki 'kirvesmäinen'
    • kuvan yksilöllä lämsän kärjessä (cucullus) 10 sukaspiikkiä
      (oikeanpuoleisesta katkennut ilmeisesti penslatessa 3 piikkiä)
    • sukaspiikkien määrä vaihtelee muutamasta noin kymmeneen, (yleensä 4-8, ei yli 12) - (Mikkola et.al. 1979)
    • pitkä kitinisoitunut hakanen ulottuu cuculluksen kärkeen asti
  • H. ultima:
    • lämsän kärki kuin H.micacea'lla, vain hiukan leveämpi
    • kuvan yksilöllä lämsän kärjessä (cucullus) 14 sukaspiikkiä
    • sukaspiikkien määrä lajilla 12 - 16 - (Mikkola et.al. 1979)
  • H. nordstroemi:
    • lämsän kärki on kuin linnun pää, jossa nokka on auki
    • lämsän kärki (cucullus) ilman sukaspiikkejä
  • H. petasitis:
    • lämsän kärki on suunnilleen samanlainen kuin H. nordstroemi'lla
    • lämsän kärki (cucullus) ilman sukaspiikkejä
 
Naaraiden genitaalipreparaattivertailuja Hydraecia micacea - Hydraecia nordstroemi
 
Ei ole sivuille tehty
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Mikkola et.al. 1979)
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Peder Skou 1991, Nordens Ugler)
Hyvät valokuvat löytyvät: - (Zilli et.al. 2005, Noctuidae Europaeae vol 8 Apameini)
 
 

Amphipoea -suku

Euroopassa 5 lajia, joista neljä tavattu Suomesta

Lajien määritystekstit: - (Mikkola et.al. 1979)
 
28 - 33 mm
Amphipoea oculea, kaunosekoyökkönen
  • pohjaväri tumma, punervan tai violetin hohtoinen
  • etusiiven muoto hyvin kolmiomainen, vertaa suvun muut lajit
  • munuaistäplä näyttää isolta, sillä sen sisemmässä takanurkassa ei ole varjostusta, vertaa suvun muut lajit
  • munuaistäplä useimmiten valkoinen
  • sisemmän poikkiviirun etuosa usein voimakkaasti varjostunut
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 35 mm
Amphipoea fucosa, kalvassekoyökkönen
  • sävyltään joukon hailakoin ja harmain, varsinkin ulkosarakkeen sisäosa puhtaan harmaa
  • poikkiviirut yleensä heikohkot
  • muuntelee paljon
  • munuaistäplä oranssi tai valkoinen
  • munuaistäplän sisempi takanurkka lähes aina varjosteinen
  • etusiiven muoto kapeampi kuin A. oculea'lla
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 33 mm
Amphipoea lucens, suosekoyökkönen
  • sävyltään tummahko, ruosteenruskehtava - punertava, varsinkin ulkosarakkeen sisäosassa violetinsävyä, vertaa A. fucosa
  • pohjaväri voi olla myös vaalean violetinharmaa
  • poikkiviirut selkeästi kaksin, jopa kolminkertaiset
  • keskivarjo yleensä tunnusmerkillisen voimakas, vertaa A. fucosa ja A. crinanensis
  • keskivarjo ympäröi tummana munuaistäplää
  • munuaistäplä oranssi tai valkoinen
  • etusiiven muoto kapeampi kuin A. oculea'lla
  • munuaistäplän sisempi takanurkka varjosteinen
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
30 - 33 mm
Amphipoea crinanensis, tummasekoyökkönen
  • sävyltään joukon tasavärisin ja tummin
  • pohjaväri useimmiten vahvasti punertava
  • ulkosarakkeen sisäosa tuskin muuta siipeä vaaleampi, vertaa A. fucosa
  • etusiiven muoto kapeampi kuin A. oculea'lla
  • keskivarjo ja poikkiviirut eivät yleensä kovin korostuneet, vertaa A. lucens
  • munuaistäplän sisempi takanurkka lähes aina varjosteinen
  • munuaistäplä oranssi tai valkoinen
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa vielä viides Amphipoea -laji:
  • Amphipoea asiatica Etelä-Ural
 
Alapuolivertailuja Amphipoea oculea - Amphipoea crinanensis
A. oculea näyttää olevan selvä, mutta muissa lajin sisäistä vaihtelua taitaa olla sen verran että
alapuolen perusteella varma määritys ei onnistu.
  • A. oculea:
    • joukon kehnäisin laji
    • etusiiven varjo ulottuu melkein siiven takareunaan asti
  • A. fucosa:
    • etusiiven varjo ei ulotu siiven takareunaan asti
    • takasiiven keskitäplä terävä ja selvä
    • etusiiven suonet näkyvät vain ulkosarakkeessa
    • ripsien tyvijuova heikko
  • A. lucens:
    • etusiiven varjo ei ulotu siiven takareunaan asti
    • etusiiven varjo tummempi kuin lajeilla A. fucosa' tai A. crinanensis
    • takasiiven keskitäplä joukon terävin ja selvin
    • etusiiven suonet näkyvät vain ulkosarakkeessa
    • ripsien tyvijuova selvä
  • A. crinanensis:
    • etusiiven varjo ei ulotu siiven takareunaan asti
    • takasiiven keskitäplä heikko tai puuttuu
    • etusiiven suonet näkyvät vaaleina sekä ulko- että keskisarakkeessa
    • ripsien tyvijuova selvä
 
Koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät levitetty sivulle: Amphipoea crinanensis
Mikroskoopilla kuvattuja lämsävertailuja Amphipoea oculea - Amphipoea crinanensis
koirasperhosella takaruumiin kärjessä oleva oikeanpuoleinen lämsä levitetty sivulle


  • A. oculea:
    • hakanen lyhyt, usein niin että ylähaara paljon isompi ja alahaara paljon pienempi kuin kuvassa (eli suunnilleen yhtä isoja)
  • A. fucosa:
    • hakanen ei ulotu cuculluksen kärkeen asti
    • pikkukuvassa hakasen ylähaara paremmasta kulmasta (eri yksilö)
    • cuculluksen ulkoreuna tasaisen kaareva
    • cuculluksen alanurkasta lähtevä sukasrivi ulottuu cuculluksen puoleenväliin
  • A. lucens:
    • hakanen ulottuu cuculluksen kärkeen asti tai jopa kärjen ohi
    • pikkukuvassa hakasen ylähaara paremmasta kulmasta (sama yksilö)
    • cuculluksen ulkoreuna alaosastaan jopa kovera
    • sukasia vain cuculluksen alanurkassa
  • A. crinanensis:
    • hakasen tilalla on poimu, jonka tumma ulkoreuna näkyy ensimmäisessä kuvassa
      mustana kun kuva on otettu kohtisuoraan lämsän takaa
    • toinen kuva lämsästä on otettu altapäin, jolloin näkyy poimun muoto,
      eli se on ohut puolipallon muotoinen levy
 
Naaraiden genitaalipreparaattivertailuja Amphipoea oculea - Amphipoea crinanensis
 
Ei ole sivuille tehty
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Mikkola et.al. 1979)
Hyvät piirrokset löytyvät: - (Peder Skou 1991, Nordens Ugler)
Hyvät valokuvat löytyvät: - (Zilli et.al. 2005, Noctuidae Europaeae vol 8 Apameini)
 
 

Sivu päivitetty-- 28.12.2018 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Lars-Erik Fernelius:Genitaalien kuvat: Hydraecia- ja Amphipoea -suvut
Lassi Jalonen:Perhosen lainaus kuvattavaksi: C. tridens
Jari Kaitila:Vieraslajien lainaus kuvattavaksi: O. orbiculosa, E. vernana, L. dumerilii, G. borelii, D. oo
Jyrki Lehto:Perhosen lainaus kuvattavaksi: A. crinanensis
Karl-Erik Lundsten:Perhosten lainaus kuvattavaksi: H. irregularis, C. cervago
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit
Anssi Teräs:Perhosen lainaus kuvattavaksi: E. ochroleuca