Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

sukuryhmäEuroopassa      Suomessa    
Apameini44 sukua119 lajia32 sukua63 lajiakorsiyökköset

 

Apameini - korsiyökköset IV

 

Resapamea -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

33 - 45 mm Resapamea hedeni, siperianpeittoyökkönen
ja suomalaiset kaksoisolennot
 
  • hyvin vaihteleva laji, kuten Mesapamea -sukukin
  • lentää kesä- elokuussa
  • lähinnä meitä Etelä-Ural, Kaspianmeri
    (väli Ural - Suomi huonosti tutkittu)
  • tuorepohjaiset heinäarot
  • toukka heinien juurituppailla
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu kaksi yksilöä 2011 ja 2018
30 - 40 mm
Luperina testacea, lounaanpeittoyökkönen
  • puhtaan valkoiset takasiivet, naarailla reunoista hiukan tummuneet
  • jokseenkin harvinainen rannikkolaji
32 - 37 mm
Helotropha leucostigma, ruskoluhtayökkönen
  • tasaisen harmaat takasiivet ilman keskipilkkua
  • aaltoviirun ja ripsien väli muuta siipeä tummempi
  • yleinen, tavattu pohjoisimmassakin Suomessa
29 - 34 mm
Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen
  • ripset täplikkäät
  • takasiivet tasaisen tummat
  • normaalisti pienempi
  • yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
38 - 46 mm
Apamea lateritia, repoyökkönen
  • lisäksi A. lateritia voi olla ihan samanvärinen
  • kumpikin laji voi olla +- harmaakehnäisiä, jolloin saattavat väritykseltään muistuttaa toisiaan
 

Mesapamea -suku

Euroopassa 4 lajia, joista kaksi tavattu Suomesta

29 - 29 mm
Mesapamea remmi, sekotähkäyökkönen (ei oma laji ?)
  • pystytään luotettavasti tunnistamaan vain genitaalien avulla
 
29 - 34 mm
Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen
  • erittäin vaihteleva laji, samoin kuin M. didyma
  • pystytään luotettavasti tunnistamaan M. didyma 'sta vain genitaalien avulla
 
29 - 34 mm
Mesapamea didyma , vähätähkäyökkönen
  • erittäin vaihteleva laji, samoin kuin M. secalis
  • pystytään luotettavasti tunnistamaan sisarlajistaan vain genitaalien avulla
 
Euroopassa vielä kaksi Mesapamea -lajia:
  • Mesapamea storai Azorit
  • Mesapamea moderata Etelä-Ural
 
 
Genitaalipreparaattivertailuja Mesapamea remmi - Mesapamea didyma
(koirasperhosella takaruumiin kärjessä olevat lämsät on levitettävä sivuille, jotta lämsien tyvellä oleva clavus saadaan näkyviin)

  • M. remmi:
    • lämsän tyvessä oleva clavus muodoltaan kuin 'tulivuori'
    • clavus on monesti samalla yksilöllä eri paria
  • M. secalis:
    • clavus kapeampi ja pyöreäpäisempi kuin M. remmi'llä'
    • clavuksen yläosassa teräviä hampaita, vertaa M. didyma
      (eron näkee selvästi ainakin 20 x suurentavalla luupilla)
  • M. didyma:
    • clavus kapeampi ja pyöreäpäisempi kuin M. remmi'llä'
    • clavuksen yläosa sileä, vertaa M. secalis
      (eron näkee selvästi ainakin 20 x suurentavalla luupilla, mutta varmaan myös heikommallakin luupilla)
Genitaalipreparaattivertailuja Mesapamea remmi - Mesapamea didyma
  • M. remmi:
    • anaalipapillin tyvessä oleva vaalea 'vyö' melko suora ja sen edessä kaksi tummareunaista pullistumaa
      (toinen kuva hiukan sivulta, jotta pullistuma paremmin näkyvissä)
    • pullistuma näkyy jopa ilman penslausta (pelkkä pinseteillä puristus)
  • M. secalis:
    • anaalipapillin tyvessä oleva vaalea 'vyö' tekee poimun ruumista kohti
    • 'vyön' näkyminen vaatii hiukan penslausta
  • M. didyma:
    • anaalipapillin tyvessä oleva vaalea 'vyö' melko suora
    • 'vyön' näkyminen vaatii hiukan penslausta
M. remmi -naaraan pullistumat näkyvät hyvin, ainakin hiukan penslattuna.
 

Xylomoia -suku

Euroopassa 4 lajia, joista yksi tavattu Suomesta

27 - 29 mm
Xylomoia strix , pöllöyökkönen
  • tyvisarake, ulkosarake ja keskisarakkeen etuosa melko tasaisesti samanvärisiä, vertaa Oligia -suku
  • vain keskisarakkeen takaosa muuta siipeä tummempi, vertaa Oligia -suku
  • ulompi poikkiviiru tulee suorana ja hyvin viistosti siiven takareunaan, vertaa Oligia -suku
  • poikkiviirut valkoisia
  • tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu muutama yksilö
  • toukan ravintona kangaskorte (Equisetun hyemale)
  • lähinnä meitä vakinaisena Virossa
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
27 - 30 mm
Xylomoia graminea, Lähialuelaji, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • itäinen laji
  • kosteikot jokien ja järvien rannoilla
  • lentää kesä- heinäkuussa
  • lähinnä meitä Itä-Liettuassa
  • leviämässä oleva laji
  • toukan ravintona mm. järviruoko (Phragmites)
Euroopassa vielä kaksi Xylomoia -lajia:
  • Xylomoia stangelmaieri Pohjois-Italia
  • Xylomoia retinax Moskovan seutu
 
 

Litoligia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

22 - 25 mm
Litoligia literosa, punakorsiyökkönen
  • siipien kirjailu kuten kapea keskisarake ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Mesoligia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

19 - 23 mm
Mesoligia furuncula , pikkukorsiyökkönen
  • pieni koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • erittäin muunteleva laji
  • ulompi poikkiviiru melko yhtenäinen, ei niin suonten katkoma kuin Oligia -suvulla
  • kaikille muodoille yhteistä aaltoviirun ja ulkoreunan tasaisen musta väli, vertaa Oligia -suku
  • takasiivet vaalenevat tyveä kohti, vertaa Oligia -suku
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Oligia -suku

Euroopassa 7 lajia, joista neljä tavattu Suomesta

24 - 27 mm
Oligia strigilis, hammaskorsiyökkönen
  • kuvassa oleva yksilö lajin normaali perusmuoto
  • lajilla tavataan eriasteisia tummuneita muotoja (paljon harvemmin kuin sisarlajilla O. latruncula
  • ulompi poikkiviiru tekee keilatäplän kohdalla kaaren tyveä kohti, vertaa muut Oligia -lajit
  • ulommassa poikkiviirussa terävät hampaat, vertaa muut Oligia -lajit
  • keskisarakkeessa harvoin poikkivyö
  • ulkosarakkeen tyvipuoli valkoinen, vertaa O. latruncula
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
22 - 27 mm
Oligia versicolor, sinikorsiyökkönen
  • samannäköinen ja ilmeisesti yhtä muunteleva kuin O. latruncula
  • pystytään luotettavasti tunnistamaan sisarlajistaan vain genitaalien avulla
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
22 - 26 mm
Oligia latruncula, varjokorsiyökkönen
  • kuvassa oleva ylin yksilö lajin normaali perusmuoto
  • lajilla tavataan eriasteisia tummuneita muotoja (paljon yleisemmin kuin sisarlajilla O. strigilis
  • ulompi poikkiviiru keilatäplän kohdalla tasaisen kaareva (lähes suora), vertaa O. strigilis
  • ulommassa poikkiviirussa heikot viirut, ei voimakkaita hampaita, vertaa O. strigilis
  • keskisarakkeessa useimmiten poikkivyö
  • ulkosarakkeen tyvipuoli kellanharmaa, vertaa O. strigilis
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 24 mm
Oligia fasciuncula, ruskokorsiyökkönen
  • etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea, vertaa muut Oligia -lajit
  • etusiivistä puuttuu tumma kuviointi, vertaa muut Oligia -lajit
  • siipien väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa vielä kolme Oligia -lajia:
  • Oligia grisescens Kreikka
  • Oligia dubia Alpit
  • Oligia leuconephra Etelä-Ural
 
Etusiipivertailuja Oligia strigilis - Oligia fasciuncula
  • O. strigilis:
    • ulompi poikkiviiru tekee keilatäplän kohdalla kaaren tyveä kohti, vertaa muut Oligia -lajit
    • ulommassa poikkiviirussa terävät hampaat, vertaa muut Oligia -lajit
    • keskisarakkeessa harvoin poikkivyö
    • ulkosarakkeen tyvipuoli valkoinen, vertaa O. latruncula
  • O. versicolor:
    • samannäköinen kuin O. latruncula
    • munuaistäplän sisäreuna tasaisesti kupera, enemmän pyöristynyt kuin O. latruncula'lla
    • pystytään luotettavasti tunnistamaan sisarlajistaan vain genitaalien avulla
  • O. latruncula:
    • ulompi poikkiviiru keilatäplän kohdalla tasaisen kaareva (lähes suora), vertaa O. strigilis
    • ulommassa poikkiviirussa heikot viirut, ei voimakkaita hampaita, vertaa O. strigilis
    • keskisarakkeessa useimmiten poikkivyö
    • ulkosarakkeen tyvipuoli kellanharmaa, vertaa O. strigilis
    • munuaistäplän sisäreuna usein ylä- ja alareunasta kulmikkaampi kuin O. versicolor'alla
  • O. fasciuncula:
    • etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea, vertaa muut Oligia -lajit
    • etusiivistä puuttuu tumma kuviointi, vertaa muut Oligia -lajit
Lämsävertailuja Oligia strigilis - Oligia latruncula
koirasperhosella takaruumiin kärjessä oleva oikeanpuoleinen lämsä levitetty sivulle
(lämsästä penslattu karvoja pois, jotta näkyy paremmin kuvassa)
  • O. strigilis:
    • lämsän kärjessä oleva 'nokka' pitkä
  • O. versicolor:
    • lämsän kärjessä oleva 'nokka' pitkä ja kapea
  • O. latruncula:
    • lämsän kärjessä oleva 'nokka' paljon lyhyempi kuin sisarlajeilla (pituus näyttää vaihtelevan jonkinverran)
    • lämsässä oleva sarvi toisella terävä piikki, toisella kuin makkara
       
    • Euroopan yökköskirjasarjassa (vol 8) kaksi kuvaa O. latruncula'n vastaavannäköisistä lämsistä,
      joista pidempinokkanen nimetty:
      O. latruncula grisescens ?? (myöhemmin tehty oma laji)

Sivu päivitetty-- 3.1.2019 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Lars-Erik Fernelius:Mesapamea -suvun genitaalipreparaattien teko ja kuvat, M.remmi -naaraan peräpään kuva
Jari Kaitila:Vieraslajien lainaus kuvattavaksi: R. hedeni alin, O versicolor kaikki
Jyrki Lehto:Perhosen lainaus kuvattavaksi: R. hedeni keskimmäinen
Karl-Erik Lundsten:Perhosen lainaus kuvattavaksi: R. hedeni ylin, M. remmi molemmat, X. graminea
Pekka Malinen:Kuvauksen järjestäminen luonnontieteellisellä keskusmuseolla: X. strix
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit