Geometridae - mittarit

Larentiinae - kenttämittarit IV

sukuryhmäEuroopassa      Suomessa    
Larentiini9 sukua19 lajia7 sukua11 lajiakenttämittarit
Hydriomenini1 suku4 lajia1 suku3 lajiakudosmittarit


Larentiini -sukuryhmä      (kenttämittarit)

Earophila -suku

Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta

25 - 30 mm
Earophila badiata, ruskoruusumittari
  • siipien muoto, väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
  • sukupuolet ovat samanvärisiä

Anticlea -suku

Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta

26 - 29 mm
Anticlea derivata, kirjoruusumittari
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
  • muistuttaa kuvioinniltaan eniten P.berberata'a
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
22 - 26 mm
Pareulype berberata, lähialuelaji, ei Suomessa
kuuluu kenttämittareiden toiseen sukuryhmään    [Larentiinae, Rheumapterini]
  • lähinnä meitä Latviassa
  • lentää touko- elokuussa kahtena sukupolvena
  • toukka elää happomarjalla (Berberis)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Mesoleuca -suku

Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta

28 - 31 mm
Mesoleuca albicillata, vattumittari
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Pelurga -suku

Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta

26 - 31 mm
Pelurga comitata, savikkamittari
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita samannäköisiä lajeja
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Larentia -suku

Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta

30 - 31 mm
Larentia clavaria, malvamittari
  • siipien muoto, väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei muita ihan samannäköisiä lajeja
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopan toinen Larentia -laji:

  • Larentia malvata (Välimeren rannikot)
 

Coenotephria -suku

Euroopassa 6 lajia, joista ei yhtään Suomessa

24 -30 mm
Coenotephria tophaceata, ei Suomessa
  • tasaisen harmaassa tyvi-ja keskisarakkeessa kolme kellertävää pokkiviirua
  • keskisarake voi olla paljon tummempi, jolloin se erottuu paremmin muusta siivestä
  • vihertävänkellertävää keskisarakkeen ulkoreunassa ja ulkosarakkeessa
  • ulommasta poikkiviirusta kärkeä kohti vaalea juomu, vertaa Entephria ja Euphyia -suvut
  • takasiiven tyvi tasainen ja samanvärinen kuin etusiiven tyvi
  • takasiiven kaarijuova tekee 90 asteen mutkan siiven alaosassa, vertaa Entephria ja Euphyia -suvut
  • lähinnä meitä Etelä-Saksassa ja Slovakiassa
  • kuivat, kivikkoiset rinteet ja metsiköt, joidenka maaperässä kalkkia
  • vuoristolaji, yli 500 m
  • lentää kesä- elokuussa yleensä yhtenä sukupolvena
  • toukka mataroilla (Galium)
     
  • harmahtavia perhosia kolmesta eri suvusta, joilla etusiivessä vihertävänkellertäviä poikkiviiruja tai kokonaisia sarakkeita
  • suomalaisista lajeista tuo eniten mieleen E. flavicinctata'n, pahtapohjanmittarin, joka meillä lentää vain Kilpisjärven seudun tunturipahdoilla
 
25 - 30 mm
Coenotephria salicata, ei Suomessa
  • pohjaväri harmaa, kuviot tummemman harmaat
  • poikkiviiruissa heikosti vihertävänkeltaista
  • vaaleanharmaa keskisarake, jossa terävä keskipilkku
  • ulommasta poikkiviirusta kärkeä kohti vaalea juomu, vertaa Entephria ja Euphyia -suvut
  • takasiiven kaarijuova tekee 90 asteen mutkan siiven alaosassa, vertaa Entephria ja Euphyia -suvut
  • takasiivessä keskipilkku
  • lähinnä meitä Keski-Saksassa ja Etelä-Puolassa
  • vuoristossa yli 500 m, kivikkoiset ja aurinkoiset rinteet ja ruohostot
  • lentää huhti- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • toukka mataroilla (Galium)
 

Entephria -suku

Euroopassa 10 lajia, joista 5 tavattu Suomesta

26 -28 mm
Entephria flavicinctata, pahtapohjanmittari
  • etusiipi melko tumma, vihertävänkeltaisine poikkiviiruineen
  • ei vaaleaa kärkijuomua, vertaa Coenotephria -suku
  • harmaa ulompi poikkiviiru selvän ja yhtenäisen juovan kahtia jakama, vertaa E. infidaria
  • takasiipi vaalea ilman keskipilkkua, vertaa E. frustata
  • sukupuolet ovat samanvärisiä, naaraan takasiivet vain hiukan tummemmat
  • lentää vain korkeimpien tuntureidan pystysuorilla pahdoilla, jotka ovat koivuvyöhykkeellä tai koivuvyöhykkeen yläpuolella
  • esiintyy Suomessa vain Kilpisjärvellä ja Kilpisjärven takatuntureilla
  • etelässä lajia tavataan Alpeilta ja Etelä-Puolan vuoristosta
  • lännessä lajia tavataan Norjan vuoristosta melko etelästäkin sekä Skotlannista
 
28 - 31 mm
Entephria infidaria, ei Suomessa
  • etusiiven keskisarake suurelta osiltaan vihertävänkellertävä, vertaa E. flavicinctata ja E. frustata
  • keskisarakkeen sisäreunassa kolo, jollaista ei ole muilla samannäköisillä lajeilla (puolessavälissä siipeä)
  • keskisaraketta ja aivan tyveä lukuunottamatta etusiipi vaaleanharmaa, vertaa E. flavicinctata ja E. frustata
  • ei vaaleaa kärkijuomua, vertaa Coenotephria -suku
  • ei tummia siipiripsitäpliä, vertaa Coenotephria -suku, E. flavicinctata ja E. frustata
  • aaltoviiru selvä, melko leveä, vertaa E. flavicinctata ja E. frustata
  • takasiipi useimmiten tummempi kuin kuvassa, vain kaarijuova vaalea
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lähinnä meitä Keski-Saksan vuoristoseudulla
  • kosteat ja viileänvarjoisat laaksot
  • lentää kesäkuun lopulta elokuuhun yhtenä sukupolvena
  • toukka polyfagi mm. vadelmalla, maksaruoholla, siankärsämöllä yms.
24 mm
Euphyia frustata, ei Suomessa
  • tuore perhonen vihertävä, haalistuu kellertävänrusehtavaksi
  • erittäin vaihteleva laji, kuvan yksilö vaaleammasta päästä
  • vaaleanharmaa keskisarake, jossa terävä ja pieni keskipilkku
  • takasiivetkin voivat olla paljon tummemmat kuin kuvassa olijalla
  • lähinnä meitä Keski-Saksa ja Etelä-Puola
  • vuoristossa, kivikkoiset rinteet ja metsiköt
  • mieluiten kallioseinämät, joissa paljas kallio näkyvissä
  • lentää kesä- elokuussa yleensä yhtenä sukupolvena
  • toukka mm. tähtimöillä ja mataroilla (Stellaria) ja (Galium)
     
 
28 - 32 mm
Entephria cyanata, ei Suomessa
  • siipien kuviointi samanlaista kuin sisarlajeilla
  • erittäin vaihteleva laji, kuvassa tyypillisin muoto
  • siipien väritys kuin mustavalkoisessa elokuvassa
  • etusiivessä voi olla kellertäviä suomuja, esim. keskisarakkeen yläosassa
  • takasiipi useimmiten tummempi kuin kuvassa, jolloin vain kaarijuova vaalea
  • lähinnä meitä Karpaattien vuoristossa (Slovakia ja Etelä-Puola)
  • havupuumetsäiset, varjoisat laaksot ja rotkot
  • lentää kesäkuun lopulta elokuuhun yhtenä sukupolvena
  • toukka pitkäpalolla (Arabis)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
28 - 29 mm
Entephria nobiliaria, kurupohjanmittari
  • siipien väritys kellertävänvihertävä, vertaa E. byssata
  • siivissä ei mitään mustaa
  • aaltoviiru ei näkyvissä, vertaa E. byssata
  • takasiipi samansävyinen kuin etusiipi, suunnulleen yhtä tumma
  • keskiruumis tumma, pää vaalea, kellertävä, vertaa E. byssata ja E. caesiata
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää meillä vain Kilpisjärvellä, korkeimpien tuntureidan pahdoilla, jotka ovat koivuvyöhykkeen yläpuolella
 
29 - 32 mm
Entephria caesiata, metsäpohjanmittari
  • siipien väritys kauttaaltaan harmaa
  • aaltoviiru näkyvissä, joskus hiukan katkeilevana, vertaa E. byssata
  • takasiipi vaalea ja siinä selvä keskipilkku, vertaa E. polata'a lukuunottamatta muut Entephria -lajit
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • levinnyt läpi Suomen
  • lentää etelässä mustikkaa kasvavissa kuusimetsissä ja pohjoisessa myös tunturipaljakalla
 
24 - 27 mm
Entephria polata, sysipohjanmittari
  • etusiipien väritys mustahko, poikkiviirut valkeahkot, vertaa muut Entephria -lajit
  • valkeahko ulompi poikkiviiru yhtenäisen juovan kahtia jakama
  • takasiipi tumma ja siinä selvä keskipilkku, vertaa muut Entephria -lajit
  • siipiripset voimakkaan mustavalkoiset, vertaa muut Entephria -lajit
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • meillä lentää vain tunturipaljakalla tai tunturien koivuvyöhykkeessä
 
26 -29 mm
Entephria byssata, paljakkapohjanmittari
  • siipien väritys rusehtavanharmaa
  • muistuttaa eniten P. sabini'ta, lentää samoilla paikoilla
  • takaruumiin jaokkeissa valkoiset täplät, vertaa P. sabini
  • sisempi poikkiviiru kääntyy siiven etureunaa kohti jo siiven puolivälissä, vertaa P. sabini
  • aaltoviiru voimakas, ulottuu läpi siiven, vertaa P. sabini
  • takasiivet tasaisen harmaat, vertaa P. sabini
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää vain korkeimpien tuntureidan paljakoilla
24 - 28 mm
Psychophora sabini, tundramittari
kuuluu kenttämittareiden toiseen sukuryhmään    [Larentiinae, Xanthorhoini]
  • lentää vain korkeimpien tuntureidan paljakoilla
  • Euroopan lajistossa voidaan sekoittaa vain E. byssata -mittariin, joka lentää samoilla paikoilla
  • aaltoviiru heikko tai puuttuu kokonaan
  • takaruumis tasaisen ruskeanharmaa, vertaa Entephria -suku
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
22 - 27 mm
Xanthorhoe annotinata, metsäkenttämittari
kuuluu kenttämittareiden toiseen sukuryhmään    [Larentiinae, Xanthorhoini]
  • koko perhonen samansävyinen, ruskehtavanharmaa
  • keskisarakkeen ulkoreunassa kaksi selvää, suunnilleen samankokoista, hammasta
  • takasiipien tummassa ulkosarakkeessa leveä, vaalea kaarijuova
  • sekä etu- että takasiivissä selvät keskipilkut
  • koiraan tuntosarvet kampahampaiset
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa vielä 3 Entephria -lajia:

  • Entephria flavata (Alpit)
  • Entephria caeruleata (Pyreneiden vuoristo)
  • Entephria contestata (Länsi-Alpit)
 

Spargania -suku

Euroopassa 1 laji, joka tavattu myös Suomesta

26 - 28 mm
Spargania luctuata, surumittari
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
 

Hydriomenini -sukuryhmä      (kudosmittarit)

Hydriomena -suku

Euroopassa 4 lajia, joista 3 tavattu Suomesta

25 - 31 mm
Hydriomena furcata, varpukudosmittari
  • siipien väritys ja kuviointi tekee lajista helposti tunnistettavan, vaikka laji on hyvin muunteleva
    • etusiiven etureunassa poikkiviirujen kohdalla pitkänomaiset tummat täplät vaikka itse poikkiviiru puuttuisikin
    • etusiiven kärjessä musta juomu
    • ulkosarakkeessa, siiven puolivälissä valkea läikkä
    • takasiivet tasaisen ruskeanharmaat
  • lajista tapaa melko usein tummia, yksivärisiä muotoja (kuvan alin yksilö)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää loppukesällä
 
27 - 30 mm
Hydriomena impluviata, leppäkudosmittari
  • etusiiven kärjen takana pari mustaa vaakaviirua, vertaa H. furcata
  • keskisarakkeen takareuna usein muuta saraketta vaaleampi, vertaa H. ruberata
  • sisemmän poikkiviirun keskikohdalla ei selvää ulkonemaa ulospäin, vertaa H. ruberata
  • takasiiven kaarijuova selvempi kuin H. furcata'lla
  • tyvisarakkeen viisto ulkoreuna kääntyy ulospäin ennen siiven takareunaa, vertaa H. ruberata
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää alkukesällä
 
28 - 31 mm
Hydriomena ruberata, pajukudosmittari
  • etusiiven kärjen takana pari mustaa vaakaviirua, vertaa H. furcata
  • poikkiviirut usein selvästi punaruskeatäytteiset, vertaa H. impluviata
  • sisemmän poikkiviirun keskikohdalla selvä ulkonema ulospäin, vertaa H. impluviata
  • takasiiven kaarijuova voimakkaampi kuin kahdella sisarlajilla
  • tyvisarakkeen viisto ulkoreuna ei muuta suuntaa ennen siiven takareunaa, vertaa H. impluviata
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää alkukesällä
huulirihma ja alapuolivertailuja
  • H. impluviata:
    • huulirihmat noin silmän läpimitan pituiset, vertaa H. ruberata
    • etusiiven tyvi vaaleampi kuin H. ruberata'lla
    • takasiiven kaarijuova heikompi kuin H. ruberata'lla
  • H. ruberata:
    • huulirihmat hiukan alle 2 kertaa silmän läpimitan pituiset, vertaa H. impluviata
    • etusiiven tyvi tummempi kuin H. impluviata'lla
    • takasiiven kaarijuova vahvempi kuin H. impluviata'lla
 
Euroopan neljäs Hydriomena -laji:

  • Hydriomena sanfilensis (Etelä-Italia)

Sivu päivitetty-- 14.2.2020 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Jari Kaitila:Vieraslajien levinneisyys ja elintavat
perhosten lainaus kuvattavaksi: P. berberata, C. tophaceata, C. salicata, E. infidaria, E. frustata, E. cyanata
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit