Lemoniidae

Maitiaiskehrääjät

Maitiaiskehrääjät ovat keskikokoisia perhosia, joilla on paksu ruumis. Siipien suomupeite on ohutta ja takaruumiin karvapeite on melko harva. Imutorvi on surkastunut, joten perhoset eivät nauti aikuisina mitään ravintoa. Koiraan tuntosarvet ovat leveät, kaksoiskampahampaiset, naaraan kampahampaat lyhyet.

Heimoon kuuluu vain yksi suku ja Suomesta on tavattu vain yksi laji. Euroopassa lajeja on 5 ja koko maailmassa noin 20 palearktista lajia.

	Sukupuolet eroavat toisistaan: koiraan tuntosarvet leveämmät, sulkamaiset joillakin lajeilla naaraat ovat hiukan erivärisiä, vaaleamman läpikuultavia Kuvassa maitiaiskehrääjä pariskunta (Lemonia dumi)
Monet lajit ovat yöaktiivisia, mutta ainakin meillä maitiaiskehrääjän (Lemonia dumi) molemmat sukupuolet lentävät päivällä (kirjallisuuden mukaan myös yöllä). Koiraiden lento on nopeaa ja mutkittelevaa naaraiden etsimistä, naaraiden lento taas lyhyitä pyrähdyksiä munintapaikasta toiseen. Juuri kuoriutunut naaras alkaa heti siipien kuivattua houkutella koiraita. Ne erittävä ilmaan feromoneja, jotka koiras haistaa jopa kilometrien päästä. Ainakin kaikki eurooppalaiset lajit lentävät myöhään syksyllä, meillä syys- lokakuussa ensimmäisten kylmien öiden jälkeen.
	Lepoasennossa siivet pidetään kattolaskuisesti ruumiin ympärillä. Kuvassa maitiaiskehrääjä koiras (Lemonia dumi)
Eurooppalaiset maitiaiskehrääjien toukat elävät keltanoilla, maitiaisilla, voikukilla ja muilla mykerökukkaisilla.
	Toukat ovat melko harvakarvaisia, karvat nystyröissä. Kuvassa maitiaiskehrääjän toukka (Lemonia dumi)
Toukat koteloituvat maahan ilman kotelokoppaa. Suomessa maitiaiskehrääjä talvehtii munana.

Sivu päivitetty-- 22.1.2005 --Page updated