Pieridae

Kaaliperhoset

Kaaliperhoset ovat keskikokoisia päiväperhosia, joilla on valkoiset, keltaiset tai oranssinväriset siivet mustine kuvioineen. Vaaleine väreineen ne ovat luontomme näkyvimpiä lepattelijoita, ja erottuvat lennossakin jo kaukaa. Iso osa heimon lajeista on tunnettuja vaelluksistaan. Niiden imutorvi on hyvin kehittynyt ja molemmilla sukupuolilla on samanlaiset nuijamaiset tuntosarvet.
Suomesta on tavattu 16 lajia, joista seitsemän, eli melkein puolet, esiintyy meillä vaeltajana tai harvinaisena harhailijana.
Vaeltajista pari lajia tavataan ainakin etelärannikolla lähes vuosittain, pari lajia selvästi harvemmin ja loput kolme lajia ovat meillä erittäin harvinaisia.
Euroopassa lajeja on yli 40 ja koko maailmassa noin 1000.

Suurimmalla osalla lajeista sukupuolet ovat helppoja eroittaa toisistaan:
  • koiras ja naaras voivat olla erivärisiä
  • naaraalla tummat täplät voivat olla isompia ja niitä voi olla enemmän
  • joidenkin lajien koiraalla on yhtenäinen, tumma siiven ulkoreuna, kun taas naaraalla sama ulkoreuna on vaaleiden täplien hajottama
Kuvassa auroraperhonen pariskunta
(Anthocharis cardamines)
Meidän lajeista vain pihlajaperhosen sukupuolet ovat melkein samannäköiset. Naaras on koirasta hiukan läpikuultavampi, mutta tämäkin tuntomerkki häviää kuluneilta yksilöiltä.
 
Kaaliperhoset ovat liikkeellä päivällä ja ne käyvät ahkerasti kukilla.
Meillä aikaisin laji, sitruunaperhonen, aloittaa lentonsa jo maaliskuussa ja sama laji näkyy viimeisenä lennossa vielä lokakuussa. Sitruunaperhonen on aikuisena yksi pitkäikäisimmistä lajeista ja elää melkein vuoden. Perhonen kuoriutuu heinäkuussa, talvehtii aikuisena, ja lentää seuraavana kesänä vielä heinäkuussa.
Lanttuperhosta lukuunottamatta suomalaisilla kaaliperhosilla on vain yksi sukupolvi, mutta lämpiminä kesinä saattaa ainakin virnaperhosilla heinä- elokuussa olla toisen sukupolvi.
Vaeltajalajit tekevät Suomessa niin monta sukupolvea kuin ehtivät. Alkukesällä tänne tulleiden jälkeläiset ovat lennossa heinä- elokuussa ja jos syksy on lämmin, niin seuraava sukupolvi on lennossa vielä syyskuussa ja lokakuun alussa.
 
Osa kaaliperhosten toukista elää erilaisilla hernekasveilla (niittynätkelmä, hiirenvirna), osa taas ristikukkaisilla (taskuruohot, kanankaalit, kaalit).
Yksi laji elää paatsamalla, yksi juolukalla ja yksi pihlajalla.
 
Kuvassa sinappiperhosen toukka
(Pontia daplidice)
 
Toukat ovat lyhytkarvaisia. Ne elävät yksitellen ja ovat näkyvillä ravintokasvillaan. Kaaliperhosen ja pihlajaperhosen toukat elävät pieninä ryhminä.
Muista lajeista poiketen pihlajaperhosen toukat peittävät ravintokasvinsa kutomallaan seitillä. Usein toukka-ajan jälkeen näkee pieniä pihlajia, jotka ovat syöty aivan lehdettömiksi ja ovat kokonaan seitin peitossa.
 
Kotelo on kiinnittynyt takapäästään johonkin alustaan, esim. kasvin varteen, ja keskiruumiin kohdalla sitä ympäröi kiinnipitävä kehruurihma.
 
Kuvassa suokeltaperhosen kotelo
(Colias palaeno)
 
Suomessa pihlajaperhonen ja keltaperhoset talvehtivat toukkana, sitruunaperhonen aikuisena, ja muut lajit kotelona.

Sivu päivitetty-- 28.4.2007 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, perhoskuva, tekstit
Kimmo Silvonen:Toukkakuva, kotelokuva