Plusiinae - metalliyökköset


Abrostolini - suomuyökköset

32 - 34 mm
Abrostola triplasia, lyijysuomuyökkönen
  • tyvisarake ja ulkosarakkeen vaaleat kohdat selvästi kellertävän ruskeahkoja, vertaa A. asclepiadis ja A. tripartita
    (värisävyn huomaa hyvin kuluneessakin yksilössä)
  • ulompi poikkiviiru kaartuu takaosassaan ensin ulospäin ja sitten kohti tyveä, vertaa A. asclepiadis ja A. tripartita
  • sisempi poikkiviiru tekee pienen mutkan siiven etureunassa, vertaa A. tripartita
  • etusiiven ulkoreunassa suonet eivät juuri erotu pohjaa tummempina, vertaa A. asclepiadis
  • etusiiven aaltoviiru näkyy heikosti, lähinna vaaleina pisteinä, vertaa A. tripartita
  • keskiruumiin siipikannet kellertävän ruskeahkoja, vertaa A. asclepiadis ja A. tripartita
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
32 - 36 mm
Abrostola asclepiadis, harmosuomuyökkönen
  • tyvisarake ja ulkosarakkeen vaaleat kohdat harmaita, vertaa A. triplasia
    (tyvisarakkeessa voi olla hiukan kellertävää sävyä)
  • ulompi poikkiviiru päätyy siiven takareunaan melko kohtisuorasti, vertaa A. triplasia
  • sisempi poikkiviiru tekee pienen mutkan siiven etureunassa, vertaa A. tripartita
  • etusiiven ulkoreunassa suonet erottuvat selvästi pohjaa tummempina, vertaa A. triplasia ja A. tripartita
  • etusiiven aaltoviiru näkyy heikosti, vertaa A. tripartita
  • keskiruumiin siipikannet harmaat, vertaa A. triplasia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
31 - 34 mm
Abrostola tripartita, kirjosuomuyökkönen
  • tyvisarake ja ulkosarakkeen vaaleat kohdat harmaita, hiukan jopa vihertäviä, vertaa A. triplasia ja A. asclepiadis
  • ulompi poikkiviiru päätyy siiven takareunaan kohtisuorasti, vertaa A. triplasia
  • sisempi poikkiviiru tasaisen kaareva, vertaa A. triplasia ja A. asclepiadis
  • etusiiven ulkoreunassa suonet erottuvat hyvin heikosti pohjaa tummempina, vertaa A. asclepiadis
  • etusiiven aaltoviiru näkyy hyvin läpi koko siiven, vertaa A. triplasia ja A. asclepiadis
  • keskiruumiin siipikannet harmaat, ehkä hiukan punertavat, vertaa A. triplasia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopassa kaksi muuta Abrostola -lajia:
  • Abrostola clarissa Bulgaria, Turkki
  • Abrostola agnorista mm. Italia, Unkari, Romania, Kreikka
    muistuttaa lajia Abrostola triplasia
 

Argyrogrammatini - tupsumetalliyökköset

31 - 35 mm

 
Trichoplusia ni, tupsumetalliyökkönen
  • muistuttaa eniten kulunutta gammayökköstä A. gamma
  • etusiivet tasaisemman väriset, 'pikkukirjavat', harmahtavammat
  • etusiiven aaltoviirussa useita tummia nuolitäpliä
  • etusiiven ulompi poikkiviiru mutkittelee koko matkalla, gammayökkösellä pitkän matkaa ihan suora
  • metallikuvio voi olla kapeampi kuin kuvassa, sunnilleen samanlainen kuin gammayökkösellä
  • gammayökkösellä ilmeisesti aina munuaistäplä näkyvissä ja sen ulkolaidassa mustaa varjostusta
  • takasiiven tumma ulkoreuna tummenee vähitellen, ei niin jyrkästi kuin gammayökkösellä
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • koiraalla takaruumiin kärjessä kellertävä karvatupsu, jollaista ei ole gammayökkösellä
28 - 42 mm
Autographa gamma, gammayökkönen
kuuluu sukuryhmään metalliyökköset
   (Plusiinae, Plusiini)
 
36 - 39 mm
Chrysodeixis chalcites, tarhametalliyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista melko helposti tunnistettavan
  • sekoitettavissa vain harmaampaan sisarlajiin C. acuta
  • etusiivessä kaksi pyöreähköä, suunnilleen samankokoista hopeista täplää, jotka irti toisistaan
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • säännöllinen Välimeren maissa, pohjoisempana vaeltaja sekä vielä useammin importtina
  • meillä tavattu luonnosta, Helsinki ja Espoo 2002, kymmeniä yksilöitä
    (toukkien tai munien epäillään tulleen koristetaimien mukana)
  • tavataan yleisenä importtina Suomen taimipuutarhoissa
Englannista tavattu toinen Chrysodeixis -laji:
  • Chrysodeixis acuta Afrikka, Kanarian saaret
  • (usein tavattu importtilaji Euroopassa, mutta Englannin yksilöt 1998 on tulkittu aidoiksi vaeltajiksi, n 10 yksilöä)
 
35 - 39 mm
Thysanoplusia orichalcea, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • säännöllinen Afrikkalainen vaeltaja Euroopassa, lähinnä meitä Englanti, Hollanti, Romania
  • lentää Euroopassa maalis- joulukuussa, Afrikassa läpi vuoden
  • toukka elää kaikenlaisilla matalilla kasveilla
  • tavattu myös Suomesta selvänä importtina
 
33 - 38 mm
Ctenoplusia limbirena, ei Suomessa
  • helppo tuntea punertavasta täplästä etusiiven ulkoreunassa
  • Afrikkalainen vaeltaja Euroopassa, tavattu lähinnä meitä kerran Tanskasta
  • lentää Afrikassa läpi vuoden
  • toukka elää kaikenlaisilla matalilla kasveilla
 

Plusiini - metalliyökköset

Diachrysia -suku

31 - 39 mm
Diachrysia chrysitis group, messinkiyökkönen
  • etusiipien kimallus vaihtelee kellertävästä vihreän kautta sinertävään
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • monet tutkijat pitävät juncta -muodon näköisiä yksilöita, joilla ruskea keskisarake katkennut (alempi kuva), omana lajinaan D. tutti (Kostrowicki) ja viimeisimpänä tulkintana D. stenochrysis (Fibiger). Kahden lajin olemassaolo Euroopassa on kuitenkin hyvin epävarmaa
    • jos toinen laji on olemassa, niin ilmeisesti määrittäminen ei ole niin helppoa että onko keskisarake ehjä vai katkennut
    • koska toisesta lajista on erimielisyyttä, niin tällä sivulla puhumme toistaiseksi vain juncta -muodosta
  • juncta -muoto muistuttaa sisarlajia D. nadeja
 
31 - 35 mm
Diachrysia nadeja, ei Suomessa
  • lähinnä meitä Unkarissa, Ukrainassa sekä Venäjällä Kazanin alueella
  • kosteikot ja rantametsiköt
  • lentää touko- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • toukka elää kaikenlaisilla matalilla kasveilla, esim. mataroilla
  • etusiiven tyvisarake selvempi ja jyrkemmin rajoittunut vihreeseen
  • etusiiven etureunan ruskea alue enemmän kolmiomainen
    (levenee voimakkaasti myös tyveä kohti)
  • aaltoviirun kohdalla rivi tummia täpliä
 
32 - 35 mm
Diachrysia zosimi, hohtomessinkiyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
46 - 49 mm
Diachrysia chryson, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää kesä- elokuussa
  • lähinnä meitä Hollannissa, Pohjois-Saksassa, Etelä-Puolassa ja Ukrainassa
  • Etelä-Ruotsista ja Tanskasta vanhoja havaintoja
  • kosteikot ja rantametsiköt
  • toukka elää mm. punalatvalla ja mintuilla (Eupatorium, Mentha)
Euroopasta tavattu vielä yksi Diachrysia -laji:
  • Diachrysia generosa Turkki
 

Euchalcia -suku

29 - 34 mm
Euchalcia consona, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää kesä- syyskuussa kahtena sukupolvena
  • lähinnä meitä Koillis-Puolassa ja Valkovenäjällä
  • kuumat ja kuivat avomaastot tai pensaistot
  • toukka elää lemmikkikasveilla (Boraginaceae)
 
30 - 32 mm
Euchalcia modestoides, varjopatinayökkönen
  • etusiiven sisempi poikkiviiru tekee 90 asteen kulman yökköstäplien kohdalla, vertaa E. variabilis
  • etusiiven ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru lähes yhtyvät siiven etureunassa, vertaa E. variabilis
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
34 - 39 mm
Euchalcia variabilis, kaunopatinayökkönen
  • etusiiven sisempi poikkiviiru suora yökköstäplien kohdalla, vertaa E. modestoides
  • etusiiven ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru selvästi erillään siiven etureunassa, vertaa E. modestoides
  • etusiiven poikkiviirut selvästi punertavia, vertaa E. modestoides
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • kuvan ylempi perhonen Suomesta, alalaji ssp. uralensis
  • kuvan alempi perhonen Keski-Euroopasta (Alpit), nimialalaji ssp. variabilis
  • tulevaisuudessa alalajit mahdollisesti tulkitaan omiksi lajeikseen
    (huom. mm. erilainen habitus)
Euroopassa viisi muuta Euchalcia -lajia:
  • Euchalcia bellieri Ranskan ja Italian Alpit
  • Euchalcia siderifera Etelä-Ural - Kaspianmeri ja Kreikassa erillisenä oma alalaji
  • Euchalcia italica Italia
  • Euchalcia biezankoi Armenia, Etelä-Ural
  • Euchalcia chlorocharis Makedonia, Kreikka
 

Plusia -suku

Euroopassa vain nämä kaksi samannäköistä lajia

33 - 39 mm
Plusia festucae, isotinayökkönen
  • lähikuvassa ylempänä P. festucae -kuviointi
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • P. festucae -kuviointi on siiven pituussuuntaan venynyttä verrattuna P. putnami -kuviointiin
  • normaalisti näiden kolmen hopeisen täplän muoto paljastaa lajin, mutta joskus P. festucae 'lla kaksi alempaa täplää voivat olla aivan samanmuotoiset kuin sisarlajilla
  • ainoaksi varmaksi tunnistustäpläksi jää siiven kärjessä oleva täplä, joka P. festucae 'lla on selvästi leveyttään pitempi kun taas P. putnami 'lla vain hiukan leveyttään pitempi
  • varma tuntomerkki on myös ulompi poikkiviiru siiven kärjessä olevan täplän kohdalla: P. festucae 'lla viiru tekee syvän ja teräväkärkisen mutkan tyveä kohti kun taas P. putnami 'lla vain loivan kaaren
  • kuvissa näkyvä mutkaisuusero ulomman poikkiviirun muissa kohdissa ei ole määritysperuste, koska viirun kulku vaihtelee kummallakin lajilla
     
  • lajiparin eroista on L-E. Ferneliuksen tekemä laajempi selvitys (2011 Baptria 36(1):6-9)
 
30 - 35 mm
Plusia putnami, pikkutinayökkönen
  • lähikuvassa alempana P. putnami -kuviointi
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Neljä helposti tunnistettavaa metalliyökköstä

34 - 39 mm
Lamprotes c-aureum, kultayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
32 - 40 mm
Polychrysia moneta, rahayökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Länsi-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • vaaleampi, muuten samannäköinen sisarlaji, P. esmeralda, Uralilta itään
 
32 - 35 mm
Macdunnoughia confusa, pisarametalliyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • etelässä samannäköinen T. circumscripta, jolla metallikuvio kaksiosainen (Italia, Kreikka)
    (myös pisarametalliyökkösellä metallikuvio saattaa olla joskus katkennut)
 
30 - 34 mm
Plusidia cheiranthi, lähialuelaji, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää kesä- elokuussa
  • lähinnä meitä Pietarin alueella ja Kaakkois-Virossa
  • kosteat niityt ja pensaikot, usein yhdessä Diachrysia zosimi 'n kanssa
  • toukka elää mm. ängelmillä ja akileijoilla (Thalictrum, Aquilegia)

Sivu päivitetty-- 19.8.2014 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Jari Kaitila:Vieraslajien levinneisyys ja elintavat,
perhosten lainaus kuvattavaksi: T. orichalcea, C. limbirena, D. zosimi, D. nadeja, D. chryson, E. consona, E. variabilis, P. cheiranthi
Teemu Klemetti:Perhosen lainaus kuvattavaksi: E. variabilis
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit